Kylläpäs pääsi livahtamaan monta kuukautta ilman päivityksiä. Eipä tässä kyllä mitään sen kummempia ole tapahtunut. Turun näyttelyn jälkeen käytiin Nuutin ja Joonan kanssa joulukuussa Kuopion näyttelyssä, jossa meni oikein mukavasti. Joona oli BIV eli Best in Variety eli värin paras ja Nuutti oli NOM eli tuomarin paras ja pääsi paneeliin. Paneelin voitti kuitenkin joku muu uros, mutta olin tosi iloinen näyttelymenestyksestä.

Sitten iski näyttelyväsymys enkä ole ilmoittautunut tällä haavaa mihinkään. Olen kyllä katsellut Joonaa sillä silmällä, että näyttelyyn se pitäis viedä, koska pojalla on kokoa ja näköä tullut viime kuukausina rutkasti. Turkkikin on muhkea ja kauluri sekä häntä ihan hirmuiset. Nuutti sen sijaan viisaasti pudotti kaulurin ja hännästkin karvoja, joten taisi kaveri laskelmoida, että näyttelyt kyllä riittää nyt.

 

Mutta meidän ulkoilevat pojat, Iiro ja Joona, sen kun muhkeuttavat turkkiaan päivä päivältä. Iiro viettää tarhassa pitkiä aikoja ja nyt kun Joonakin on päässyt ällänpäälle mistä tarhassa palloilemisessa on kysymys, sekin viettää siellä pitkiä aikoja lintuja kytäten. Iltahämärässä ja pimeällä taas kiinnostaa jyrsijöiden rapinat seinänvierillä. Nipsu on meillä se, joka metsästää, muut komppaa. Nipsu tuli syksyllä tarhasta saalis suussa sisälle monia kertoja ja talven tultua Nipsu on saanut sisältä kiinni 3 metsämyyrää. Hieno poika!

Niinkään hienoa ei kyllä ollut se kerta, kun aamusella heräsin siihen, että Nipsu leikki kuolleella myyrällä minun sängyssäni.....

 

 

Kukkalaudoillakin alkaa tapahtua. Viime vuonna parilla eurolla hankittu perhosorkidea piti huilia kesän ja aloitti kukinnan keskellä pakkasia tammikuussa. Kylläpä tuntuukin mukavalta katsella kauniita värikkäitä kukkia talven hämäryydessä.

 

Pakkasukkokin kävi raapustelemassa ikkunalasiin.