Ihmeen lauhaa on pitänyt, vaikka kohta käännytään marraskuulle. Pari viikkoa sitten talvi yritteli meillekin tulla ja piti lunta maassa n. kymmensenttisen kerroksen muutaman päivän, mutta eihän mikään lumi kestä kymmentä lämpöastetta.

On syksyssä omat kauniitkin puolensa. Itseasiassa minulle ei ole mitään sen enempää syksyä kuin talveakaan vastaan. Onhan elämä rajoitetumpaa tietyllä tavalla, mutta ilman kyllä minä ilman vuodenaikoja ja niiden mukanaan tuomaa vaihtelua kyllästyisin.

Kauniita ovat syksyn tyynet sumuiset aamut.

 

Yöpakkasen jäljiltä kimmeltävät huurteiset ruohonkorret.

 

Kultainen vaahteranlehtimatto puutarhassa.

 

 

Iltahämärässä kuistilla palava kaunis kynttilälyhty.

 

Kauneutta löytää mistä vaan, milloin vaan, kun oppii sen näkemään.