Tätä blogia kirjoittelee neljän kissan sihteeri tai tuttavallisemmin: Selma-täti (tämä on kyllä sisäpiirin vitsi, mutta antaa vitsin jatkua). Selma-tätillä on ollut kissoja lähes koko ikänsä ja ihan viime vuosiin asti ne olivat maatiaisia. Askeleen rotukissoja kohden vei persialais-turkkilainen angora -sekoitus, neitikissa, joka kunnioitettavaan lähes 20 vuoden ikään ehtineenä elelee edelleen varsin virkeänä, kylläkin toisessa taloudessa.

Rotukissaharrastus sanan varsinaisessa merkityksessä tempaisi mukaansa, kun pahaa aavistamattona läksin tyttären kanssa käymään 2011 Espoon kissanäyttelyyn. Ja palasin sieltä takaisin rotukissan omistajana. Pyhä birma Elfquest Kiba eli Iiro sai seuraavan vuoden kevättalvella kaveriksi pyhä birma MeToYou Heron eli Nuutin ja näin lähti käyntiin meidän varsinainen kissanäyttelyharrastuksemme, joka johtikin yllättäviin tuloksiin. Nuutti oli v. 2012 paras pyhä birma nuori.

Saman vuoden loppukesästä meille muutti vielä itämainen pitkäkarva Crimsonette´s Beau Sancy eli Nipsu. Ihana mussukka, hurisija-marisija, jonka kanssa myös käytiin näyttelyssä. Vaikka poika oli mielestäni erittäin sutjakka, jaksoivat tuomarit huomautella, että "pojalla on kotona hyvä keittiö". No, näkisivätpä tuomarit nyt Nipsun. Kastroinnin jälkeen muodot ovat...hm...muhkeutuneet entisestään. Eli Nipsun kanssa ei nyt justiinsa näyttelyihin olla menossa. Ei myöskään Iiron, sillä Iiro on peräkammarin poika eikä pidä yhtään mistään hälinästä.

Viimeisin tulokas on saapunut viime perjantaina. Siperiankissa Amurin Joona, s. 7.6.2013. Parin päivän kotiutumisen jälkeen poika on ottanut huushollin haltuun, kietonut Nipsun ja Nuutinkin pikkuisen tassunsa ympäri. Ainoastaan Iiro jaksaa vielä paheksua nuorta kollinalkua, suhahtelee ja tuhahtelee sopivin väliajoin.

Nuutin ja Joonan kanssa käydään näyttelyissä ja poikia käytetään myös jalostukseen. Nuutilla onkin tällä hetkellä 9 kaunista pentua ja Joona on tulevaisuuden toivo. Iirollakin on 9 jälkeläistä ja piakkoin hän lienee myös vaari, kun tyttäret  ja yksi pojista alkavat saada jälkikasvua.

On meillä Facebookissakin sivut MeToYou Heron nimellä, mutta olenko vanhanaikainen vai onko facen tila riittämätön omille jutuille, niin minä tykkään edelleenkin kunnon, "vanhanajan" blogeista, johon saa kuvia ja tekstejä mielinmäärin.

Eli tervetuloa seuraamaan Vihreän talon tapahtumia. Jutut eivät välttämättä aina liity kissoihin, sillä puutarha ja siellä puuhastelu ja monenlaisista muistakin tapahtumista tulee varmaan kerrottua niin sanoin kuin kuvin.

 

P8140001-normal.jpg