On nämä raapimapuut hupaa tavaraa. Hupalla tarkoitan sitä, että kuluvat ja menevät rikki nopeasti. Ensimmäinen raapimapuu hankittiin, kun Iiro tuli taloon eli reilu pari vuotta sitten. Se on vieläkin olemassa, mutta ylätaso alkaa olla melko räjähtänyt ja yhden pylvään narut repsottaa villisti.

Toinen raapimapuu tuli hankittua viime vuonna pojille joululahjaksi. Se näytti laadukkaammalta, sillä tasot oli päällystetty kankaalla eikä teddyllä ja makuukuoppakin oli iso ja kunnolla pussimainen. Tämä makuupussi tulikin tosi suosituksi ja siitä käytiin ankaraa taistelua. Kun Nipsu kampesi itsensä Iiron päälle makuupussiin, alkoi pylväs kallistua uhkaavasti. Eikä ihme, kun kymmenisen kiloa kissaa nujuaa pussissa. Kiristelin sitä sen minkä jaksoin, mutta pylväs jäi vinoon asentoon. Niinpä eräänä iltana Nipsun rauhallisesti torkkuessa pussukassa pylväs viimein heitti sopimuksen irti. Nipsu lensi kaaressa lattialle ja pylväs makuupusseineen hirveällä kolinalla perässä. Meillä ei sitten ollut enää makuukuoppaa mikä aiheutti tyhjää kuopan kohtaa tähyileville kissoille hämmennyksen tunteita.

Kolmas kerta toden sanoo. Tilasin Zooplussalta ison raapimapuun peräti kahdella makuukuopalla. Ja ihan ylhäällä on ihana pehmeäreunainen, pyöreä pesä. Jo puuta kasaan nahutessani kissojen kiinnostus sitä kohtaan oli suurta (mikä ei tietenkään helpottanut kasaamista yhtään). Kun puu oli valmis ja työnnetty paikoilleen, kiinnitin sen vielä yhdestä kohtaa seinään kiinni. Varmuuden vuoksi.

Iltahämärän rakeinen kuva. Nipsu on ottanut pikkutorkut yläpesässä, Joona ei vielä osaa kiivetä kovin korkealle ja joutuu tyytymään alatasoille. Vasemman puoleinen pesä on erityisen suosittu. Veikkaan, että yläpesästä tulee kuitenkin se pesä, josta taas taistellaan.

"Joo...täällä on ihanaa...tykkään...."