Olipahan se hirmumyrsky täällä meilläkin eilen. Kotimökki sijaitsee kyllä melko tuulisella paikalla, mutta tämmösiä tuulia ei kyllä olla ennen nähty. Jouduin vielä menemään ulos siihen pahimpaan aikaan, kun tuulenpuhaltelut oli siinä lähelle 30 m/s. Tarkkailin huolestuneena uuden kasvihuoneeni kestävyyttä. Huomasin, että yksi kattopaneeli vapisee puoliksi irtonaisena tuulessa ja suojapressukin lepattaa aika villisti. Piti mennä kiinnittämään pressua paremmin ja ottamaan paneeli talteen. En minä yleensä pelkää luonnonilmiöitä, mutta nyt tunnustan, että se myräkkä pelotti.

Taputin itseäni olalle siitä kaukonäköisyydestä mikä minulla oli kasvaria kasatessa. Koska tällä tontilla tosiaan tuulenpuhurit voi olla tosi navakoita, valoin kasvarin sokkelitolpat sementtiin. Sen lisäksi vedin silikonilla osan seinä- ja kattopaneeleista kiinni. Talveksi olin myös levittänyt kasvarin päälle pressun, jonka olin ankkuroinut kunnolla maahan kaikista kulmistaan. Mahtavista puuskista huolimatta vain yksi silikonilla kiinnittämätön kattopaneeli irtosi ja vaikka sainkin sen jotenkin takaisin paikoilleen,  se kuitenkin irtosi, mutta putosi kasvarin sisään turvaan.

Kotikuusi vääntelehti ankarasti myrskyn kourissa. Onneksi se kesti riepottelun vahingoittumattomana.

 

Omenapuun runkoa pitkin kiipeilevän lumikärhön ote alkaa lipsua. On outoa, että nurmikko on noin vihreänä marraskuussa.

Sähköt katkesi sitten siinä puolen päivän aikaan ja melko pian piti alkaa lämmittää leivinuunia, kun alkoi tupa viiletä. Ilta vietettiin sitten kuuteen asti romanttisesti kynttilänvalossa. Sitten tulivat sähköt ja elämä jatkui taas entisellään, kun tuulikin oli jo rauhoittunut.

Joonalle kynttilän heiluva liekki oli ihmeellinen näky.