Eipä olisi uskonut alkukesän perusteella, että vielä sitä satoa kuitenkin tulee. Kesäkuussa kaikki kylvetyt siemenet ja istutetut taimet näyttivät käyvän melkoista henkiinjäämistaistelua. Siemenet itivät hitaasti, jotkut taimet peräti heittivät henkensä, mutta suurin osa kitui ja juroi. Avomaankurkkujen taimet varsinkin, mutta sain ne pidettyä hengissä harson alla. Kuulin, että monelta ne olivat paleltuneet.

Kasvihuoneessa kylmä ei niinkään haitannut, tosin kasvu ei ollut kovin nopeaa. Pikkuhiljaa kurkkujen ja tomaattien taimet vahvistuivat, kukkia alkoi ilmestyä ja myös raakileita. Kurkkujen kukkia tupsuttelin siveltimellä, koska en ollut varma pölyttyisivätkö ne itsestään. Tomaatteja ravistelin mennen tullen.

Heinäkuun lämpöaalto iski sitten täydellä voimalla ja kasvihuoneen ovi ja ikkuna piti jättää auki ympäri vuorokauden. Tulikin tämän ansiosta pikkuapulaisia käymään kurkun kukilla eli kimalaisia ja kurkkuja alkoikin tulla hurjalla tahdilla.

Ensimmäinen kurkkusato. Keltaisetkin ovat kurkkuja. Tilasin niiden siemeniä ulkomailta, sillä muoto ja väri näytti jännittäviltä. Maku on hapokkaampi kuin kaupan kurkkujen ja siemenet myös isompia. Nuo alimmaiset ovat ihan tavallisia avomaankurkkuja. Taimet on edelleen aika pieniä, mutta jaksavat kukkia ahkerasti ja kasvattaa kurkkuja.

 

Kissat pääsivät poseeraamaan kurkkujen kanssa :) Lattialla Nipsu lempiasennossaan eli jalat taivasta kohti :D  Tuossa on mukana jo ensimmäinen kasvihuonekurkku mallia pitkula. Isoja kurkkuja tulee, kun muistaa kastella ahkerasti. Kurkut on tosi juoppoja.

 

Kasvihuoneeseen pääsee tässä vaiheessa vielä sisälle. Tällä hetkellä käytävää ei ole nimeksikään ja kastelu on tosi hankalaa, kun ei mahdu tuonne väliin kunnolla.

 

Tää on ihana tuoli. Oikea kuppi-istuin. Olen istunut tuolla illan pimeydessä ja ihaillut tähtitaivasta. Ympärillä hohtaa potagerin aurinkokennolyhdyt. Että minä nautin.... omasta puutarhasta.

 

Ja sitten tietenkin minun rakas poitsu, sinisilmähurmuri Nuutti. Nauttii puutarhasta varmaan yhtä paljon kuin minä.